Loppusanat

Nyt se on valmis!

Päättötyön kirjoittaminen on ollut monella tapaa hämmentävää. Ajattelin työnannon saadessani, että työ olisi kamalan rankka ja haastava ja pelkäsin siitä tulevan pakkopullaa. Nyt tekstini ovat valmiita, ja huomaan pelänneeni aivan turhaan, sillä kirjoittaminen on ollut hauskaa ja sen toteuttaminen blogin muodossa on ollut mukava kokemus. Tekstien tekeminen on ollut yllättävän nopeaa ja helppoa puuhaa, ja kun tekstien aiheet ovat olleet kohtuullisen vapaavalintaisia, aika on juossut vielä erityisen nopeasti.

Päättötyö on ollut hyvin opettava kokemus, koska siinä on kerrattu lähes kaikkia peruskoulun aikana oppimiani tekstityylejä. Työt on tehty omatoimisesti ja tekstit ovat olleet laajoja, jonka takia näitä kirjoitellessa on silloin tällöin ruvennut tuntemaan olonsa ihan oikeaksi toimittajaksi, runoilijaksi tai kriitikoksi.

Työssäni mielestäni onnistuivat hyvin Elokuva-arvostelu ja romaaniesittely. Käytin näihin kunnolla aikaa ja tunsin kirjoittamisen kohtuullisen helpoksi. Aiheiden kiinnostavuus lisäsi myös intoani tehdä ne huolella. En tuntenut olevani välttämättä aivan mukavuusalueellani runoa kirjoittaessani ja se saattoi olla muihin verrattuna hieman laimea sisällöltään. Tein tämänkin osan kuitenkin huolella ja sisältö on laaja, pitkä ja käsittelee monia asioita. Asia, johon lähinnä voisin tehdä mielestäni parannuksia, on riimien asettelu.

Jos aloittaisin päättötyön nyt alusta, olisin mahdollisesti kirjoittanut mielipidekirjoituksen, sillä se vaikutti kiinnostavalta työltä ja olisin mahdollisesti saanut itsestäni vielä enemmän irti sitä tehdessäni.

Nyt on kuitenkin huojentunut olo, kun peruskoulu saapuu loppusuoralle ja viimeisetkin kokeet ovat pian erilaisten projektien, tämä mukaanlukien, lisäksi suoritettuja. Kohta on aika kääntää katseet uusille vesille.

Runo

Nuoruus

Nuoruus on elämän parasta aikaa,

siinä on jotain omaa taikaa.

Ei tarvitse töistä murehtia,

vain koulun läpi purjehtia.

Voi uhrata aikaa kavereille,

ennen kuin aika ohjaa elämän teille.

Vanhemmat paljon suuntaa näyttää,

ennen kuin itse osaa täysin järkeä käyttää.

Ja välillä äidit vähän torumaan joutuu,

jos on vaikka tavat jäänyt kotiin lähties’ kouluun.

Se on kuitenkin vain lapselle parasta,

ettei aikuisena sun käytöstavat muitakin arasta.

Lapsuus säilyy aina mielessä,

muistoina ja ajatuksina korvan pielessä.

Tarinoita säilyy monia,

mukavia kuin myös opetuksia kovia.
Kyllä äidit aina lapsiaan tajuu,
vaik' ei lapsilla siitä välil mitää hajuu.

Voi sitten kertoa kokemuksia ja taitoja niitä,

kun jälkipolvet alkavat kiinnostua siitä,

miten aikuiseksi kasvetaan,

ja matikan läksyt lasketaan.

Nuoruudesta pitää nauttia,
ennen kuin vanhukseksi rupeat ja potemaan jotain tautia.

Elokuva-arvostelu

Räiskintää ja robotteja

Vuonna 1987-julkaistun, kulttipiireissä hyvinkin suositun Robocopin uusintaosa on saanut monilta tahoilta paljonkin odotuksia, mutta lunastaako elokuva sille asetetut tavoitteet?

Elokuva sijoittuu vuoteen 2028, jossa räjähdyksessä pahasti vahingoittunut poliisi Alex Murphy pelastetaan liittämällä hänen säästyneet ruumiinosansa robottimaiseen rautapukuun. Projektin rahoittaa Omnicorp-niminen yhtiö, joka yrittää kaupata miestä ”Robocopina” omien etujensa vuoksi. Murphyn mieli joutuu taistelemaan koneen tahtoa ja ohjelmointia vastaan hänen halutessaan ainoastaan kostaa hänen loukkaantumisestaan vastaavalle huumerikolliselle Antoine Vallonille itsensä, perheensä, sekä entisen työparinsa vuoksi. Murphy kuitenkin monien erikoisten käänteiden kautta Vallonin lisäksi löytää vihollisia yllättävistäkin ihmisistä ja joutuu taistelemaan toden teolla pitääkseen perheensä lähellään ja pysyäkseen hengissä.

Elokuvassa pääosaa näyttelevä Joel Kinnaman ei juurikaan vakuuttanut roolisuorituksellaan, mutta toisaalta ehkäpä puoliksi robottia olevaa roolihahmoa näytellessä jonkin asteinen karismattomuus ei paljoa haittaa. Tämä myös antoi enemmän tilaa tohtori Nortonia näyttelevälle Gary Oldmanille sekä Omnicorpin johtajaa Sellarsia näytelleelle Michael Keatonille, joista varsinkin edeltävän roolisuoritus oli oikein mallikas. Ilman Oldmanin läsnäoloa elokuva olisi voinut olla hyvinkin kaukana lopullisesta tuloksesta. Pienempien osien näyttelijöistä ei varsinaisesti erottunut joukosta kukaan, mutta mitään  varsinaisesti huonoakaan ei osunut silmään. Samuel L. Jacksonin cameo-esiintyminen Omnicorp TV:n juontajana oli ehkä piristävä, mutta turha. Jos elokuvan tekijät halusivat kyseisen herran örinän viihdyttävän jotain, heidän olisi ainakin pitänyt keksiä jotain vähän mielikuvituksellisempaa, eikä aliarvioida katsojaa näin pahasti.

Elokuva oli tyyliltään yllättävän poikkeava alkuperäiselokuvasta. Siinä missä alkuperäinen oli äärimmäisen väkivaltainen ja ”raaka”, sitä ei voinut kuitenkaan ihan luokitella räiskinnäksi. Uusintateos taas oli pääasiassa robottien räjähtelyä ja kiiltävien koneiden porhallusta, mutta sitä hyvän maun rajoissa, eikä sisältänyt lainkaan raakaa väkivaltaa. Tätä tietenkin selittää myös elokuvan alhaisemman ikärajan (K12) asettamat velvoitteet, jotka saattoivat estää ohjaaja José Padilhaa toteuttamasta alkuperäistä visiotaan aivan suunnitelmiensa mukaan. Ja totta puhuen elokuva saattoi kyllä vähän kärsiä tällaisesta varomisesta.

Mielestäni elokuva oli ihan kelpo suoritus, mutta jäi silti selvästi edeltäjänsä varjoon. Se lunasti odotukseni tavanomaisena amerikkalaisena räiskintänä, jossa paha saa aina palkkansa. Älä kuitenkaan odota elokuvalta ihmeitä, sillä niitä sillä ei ole tarjottavanaan.